sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Brekeriet Brillant & Uncle Brett IPA



Otetaanpas tähän väliin muistelot parista Brekerietin brettaherkusta. Kiinnostava ruotsalaispanimohan kuuluu nykyisin hienoa työtä kotimaisen juomakulttuurin eduksi tekevän Pien-olutpuodin maahantuonnin piiriin ja on myös kohtalaisen helposti löydettävissä myös muutamien verkkokauppojen valikoimista.

Brillant kuuluu panimon Wild Punch –sarjaan eli villihiivoilla leikittelevien oluiden kastiin. Se edustaa tyylinä Saisoneita, joskin saccharomyces- ja brettanomyces –hiivakannoilla ryyditettynä. Yleisestihän nämä on Skånessä handlattu hyvin, mutta nyt jäi vähän laiha ja kylmä olo.

Uncle Brett oli sen sijaan olut paikallaan. Kokeellisten kertaerien Special-saagaa täydentävä, rehellisesti sanottuna jo ”jokin aika sitten nautittu” olut soisi paikan vakiommastakin tuotannosta. Sen verran tämä brettalla terästetty IPA nimittäin puhutteli. Luomuraaka-aineista rakennetun oluen humalina toimivat Citra, Centennial, Columbus, Mandarina Bavaria ja Eldorado, joten siinäkin suhteessa riitti paljon ihastelun aiheita…


Brekeriet Brillant

Saison / 5,5% / Brekeriet, Landskrona, Ruotsi
Tasaisen samea, mangosmoothien näköinen olut hyvin runsaalla ja kestävällä vaahdolla. Vaalea, kevyen hapan tuoksu toimii hyvin. Sitrusmaista kirpeyttä, vaaleaa, vehnää tunnustavaa maltaisuutta, pippurimausteisuutta, kevyttä hedelmäesterisyyttä sekä keskirunsasta tallimaisuutta, brettafunkkia, jota olisi ehkä odottanut löytyvän enemmänkin. Tämäkin riittää ja pysyypähän tunnelma raikkaana ja pirteänä.

Maultaan funkimpi, mutta samalla yksioikoisempi, kepeämpi ja ehkä vähän ohutkin syvyysvaikutelman jäädessä melko kevyeksi. Sitrusmainen kirpeyttä ja brettan tallimaisuus dominoivat ja ovat yhdessä melko voimakaskin pari, mutta esimerkiksi mallaspuoli jää kovin ohkaiseksi jättäen ison aukon kärkiparin taakse. Hedelmää löytyy sävyksi, mausteisuutta, noh, mausteeksi. Pettymys, vaikka kepeänä ja kirpeänä brettasourina hyvä janojuoma onkin. Brekeriet pystyy parempaankin, helposti.


Tuomio: Ohut ja turhan yksioikoinen brettasaison. Ei lajin saati panimon parhaimmistoa.

Pisteet: 29/50

Brekeriet Uncle Brett IPA

India Pale Ale / 6,5% / Brekeriet, Landskrona, Ruotsi
Kaunis, samea ja aprikoosinen olut viettelee jo ensikaadolla. Tuoksua leimaa vahvan brettainen suudelma. Nahkea tallimaisuus leijailee kuivakukkaisen, pirteän hedelmäisen ja sitruksisen kedon yllä ja kieltämättä sellainen orvalmainenkin ajatus pilkahtaa mieleen...

Maussa bretta saa hieman kevyemmän roolin, mutta on mukavasti esillä runsaan hedelmäisen alun jälkeen. Loppu taas on sitruksisen purennan ja pippurisen potkivan ryminän heiniä, hedelmäkorin taas täydentyessä pitkän jälkimaun edetessä. Ei enää Orvallin hekumaa kuitenkaan, vaikka mielikuvassa sinnitelläänkin melko pitkään kiinni. Brettainen, vaalean hedelmäinen, kuivakukkaisen parfyyminäinen ja sitruksinen IPA on joka tapauksessa IPA paikallaan valloittaen kellaristin sydämen.

Tuomio: Humalan hekumaa, brettan taikuutta. Siinäpä tämän IPAn kaunis idea ja toteutus lyhyesti.

Pisteet: 38/50

torstai 18. tammikuuta 2018

Laitilan FR35H American Lager

Laitilan Fr35h American Lager

Laitilan startti alkaneeseen vuoteen oli ennätyksellisen kova. Ja tuore. Kirjaimellisesti. Nimittäin:
Yhtiö päätti toteuttaa jo jonkun aikaa pyöritellyn ajatuksen tuoreimpien mahdollisten humalien käytöstä oluen valmistuksessa ja tämä päätettiin mahdollistaa optimoimalla koko humalien toimitusprosessi aina keräämisen aloituksesta niiden käyttämiseen oluen maustamisessa. Lajikkeiksi valikoituivat amerikkalaiset Centennial ja Cascade ja niiden toimittajaksi värvättiin niin ikään amerikkalainen 47Hops, jolle teroitettiin alusta asti nopeuden olevan valttia.
Lopulta humalien toimitukseen ja käyttämiseen kului kuljetuksineen, tullauksineen ja muine erinäisine byrokratioineen vain 35 päivää, joka lienee Suomen mittakaavassa jonkinasteinen ennätys ja jonka lopputuloksena Laitilassa pystyttiin humaloimaan olut varmasti sadon uusimmilla antimilla.
Oluen valmistuksessa apuna toimineen NWP Hopsin Juhani Eloheimon mukaan yleensä tuoreinkaan jenkkihumala ei ole edes Suomessa ennen tammikuun alkua. Nyt keittopuuhiin on kuitenkin päästy jo marraskuussa eli hyvinkin ripeästi uuden sadon korjaamisen jälkeen ja sen huomaa myös mausta. Reittausblogisti tiesi kertoa, ettei kyseessä kuitenkaan ole ns. wet hopattu olut, vaan humalat on tavalliseen tapaan kuivattu ja pelletöity ennen matkaan lähettämistä. Näin ennakkospekulaatioissa vähän arveltiin ja nyt asiaan saatiin tuore vahvistus.

Pikaisen raaka-ainetoimituksen vuoksi eräkoko on rajautunut harmillisen pienimuotoiseksi ja se vähäkin ehdittiin jo kauppaamaan Turkuun paikallisten K-kauppiaiden hyllyihin. Sillä suunnalla kannattaakin olla valppaana ja hyödyntää uutuus mahdollisimman tuoreena. Toivotaan kuitenkin, että ajatus poimintakypsän sadon suoralinjaisemmasta käytöstä kantaa yhtä erää pidemmällekin ja ottaa tuulta alleen myös muiden pienpanimoiden keskuudessa. Mieleeni nousee väkisinkin kysymys, että kuinka nopeasti humalaa voisi euroviljelmiltä saada? Tuoreen humalan aateloima laatu-Pils jos mikä olisi nannaa, etenkin kun sen saisi nyt kauppoihinkin lajityypille luontaisesti sopivassa vahvuudessakin…

FR35H on tosiaan valmistettu jo viime vuoden marraskuussa, jolloin uusi alkoholilaki oli vielä juupas-eipäs-värikäslimuviina-väkeväneloskalja -keskustelun kourissa. Senpä vuoksi vahvuuskin on sorvattu vanhan kaupparajan mukaiseksi. Hyvin toimii näinkin, mutta pieni lisäterä ei varmasti pahitteeksi olisi. 

On myös keskusteltu siitä, olisiko laatuhumalista kannattanut ennemmin rakentaa rehti IPA tai edes sessio-sellainen. Tätä mietin päissäni minäkin, muttei minulla asiaan kovinkaan fanaattista mielipidettä ole. Oishan sekin kiva tietty ollut. Ravintolamyyntiinhän se olisi sitten hävinnyt, koska Alkoon ei näin nopealla tahdilla tuoretta oluterää varmaan edes saisi, mutta levikki olisi varmaan Turkua suurempi sitä myöten ollut. Teknisempää näkökulmaa tuohon IPA vs. Lager keskusteluun löytyy tuolta Reittausblogin arvion yhteydestä.

Peli on kuitenkin nyt avattu jenkkityyliin humaloidun lagerin muodossa ja hyväähän tuo on. Omat kappaleeni sain näytepaketin muodossa suoraan panimolta, mutta sijoittaisin mieluusti muutaman euron vastapainoksi, jos kauppamyynnissä vastaan vielä astelisi. Vinkkinä Laitilaan: tehkää siis lisää tätä (tai miksei sitten ihan rehdisti IPAakin).

Laitilan Fr35h American Lager
Utuinen, vaaleahkon keltainen ja melko voimakkaan, joskin kohtalaisen nopeasti hupenevan vaahdon nostava olut. Tuoksussa vastaan tulee hyvin vehreä humalaseinä, joka lähes tursuaa sitruksista ja ruohikkoista vetovoimaa. Tuoreuden voi aistia todella selvästi ja pienellä mielikuvitusleikillä suussa luulee pyörittelevänsä vastapoimittua humalakäpyä, vaikkei olut ole huulilla ehtinyt edes käymään.

Maku jatkaa tuoksun esittelemän mielikuvan ylläpitoa. Kypsää greippiä ja sitrusta löytyy niin kuoren kuin muhevamman hedelmälihankin muodossa, mutta myös mukavan sivaltavan katkeron voimanlähteestä. Lopussa on mukana myös ruohikkoa ja ehkä mausteisuuttakin ja lagerin vaalea, virkistävä olemus osuu humalavainioiden tunnelmaan pelottavan hyvin. Tietty yksi lisäprosentti runkoon tekisi kokonaisuudelle terää, mutta vähät näistä haihatteluista. Tässä on varsin mainio ja humalan tuoreutta osuvasti esittelevä laatuolut. 

Tasapaino on humalailoittelun asteesta huolimatta hienosti hallussa ja voi vain harmitella erän kovin rajattua saatavuutta. Tällaiselle olisi tilausta varmasti enemmänkin...

Pisteet: 37/50

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Moose on the Loose Bold

Moose on the Loose Bold

Huomasinpa tuossa äskettäin, että muusibluusin pirssi oli juuri piipahtanut kotikaupungissani eli uutta hirvibisse-erää olisi taas paikallisessa tarjonnassa. Syksyllä saatu ja maisteltu höyryolut Bold olikin jäänyt blogijuttua vaille, joten nythän se olikin hyvä aika kaivaa naftaliinistä, kun kylällä uuttakin versiota oli saatavilla.

Tarinallinen pienpanimo uusi joulun alla hieman etikettirivistöään ja Mosse-hirveksi nimetty sarvipää sai hieman aiempaa tarkemmat muotopiirteet. Hyvä uudistus ja kiva, että etikettien väriskaala ja muut tunnusvärit pidettiin kuitenkin tuttuina. Omat kuvani ja arvionikin ovat kuitenkin aiemman aikakauden oluesta, mutta uutta etikettiä pääsee kaupan oluthyllyjen lisäksi ihailemaan vaikka täältä.

Bold on tosiaan reteähköä hirviolutta, Steam Beeriä, eli lagerhiivalla ”liian lämpimässä” käytettyä oluttyyliä. Laji ei suurimpiin suosikeihini kuulu, joskin mutkattomana ja yleensä mukavan tasapainoisena tyylinä varma ja helppo valinta moniin tilanteisiin onkin. Kalle on aromihumaloinut omansa ihastuttavalla Mandarina Bavarialla, mikä sopiikin tähän saumaan varsin aukottomasti. Herkules ja Northern Brewer täydentävät kirjoa osaltaan. Jyväskylässä tätä taitaa olla hyllyssä ainakin Länsiväylässä ja Seppälän Cittarissa sekä Explosivessa.

Moose on the Loose Bold
Meripihkainen, kevyen utuinen ja kohtalaisen vaahdon kruunaama olut. Tuoksussa vahvaa mandariinisuutta, kevyen nektariinimaista, oranssinen punakkaa trooppisuutta sekä hienoisesti makeaa mallasta. Appelsiininen aromaattisuus jää päällimmäisenä mieleen.

Maku syventää tuoksun tunnelmia ja mandariinimäinen aromaattisuus on voimissaan. Nektariinin ja mandariinin lihaisuuden verhoa rikkoo nyt hieman karvaampi, kulmikkaampi hedelmä tunnelman ollessa myös tuoksua kuivempi sekä yleiskuvaltaan höyryoluen tapaan lagermaisempi. Ei aukkoja, syvyyttä ja raikkautta sopivassa tasapainossa sekä kivaa katkeron poljentaakin aromaattisuuden vastapainoksi. Pirteä esitys. 

Tuomio: Mandariininen höyryolut.

Pisteet: 31/50