Kesä saapui Palokkaan - paikallisolutta ja uusia tuulia

Olutmestari on yhtä hymyä - ja miksei olisi, auto on täynnä
uunituoretta paikallisolutta!

Kevät on jo edennyt kesään ja pitkä, harmaa loskajakso on ruma muisto vain. Myös edellisestä Jyväskylän olutasioita käsittelevästä kirjoituksesta on vierähtänyt useampi kuukausi. Havahduin tuossa pari viikkoa sitten siihen tosiasiaan, että kaupungin ylpeydet Palokka-olut ja Panimoyhtiö Hiisi ovat loppuunsa olleet melko vaitonaisia viime aikoina. Tästä huolestuneena lähdinkin selvittämään, että missä oikein mennään. Helpotuksekseni kävikin ilmi, että Palokan kaupunginosassa on vireillä vaikka mitä mielenkiintoista ja töitä on paiskittu hartia voimin koko kevään ajan. Osa projekteista on vielä luokiteltu ”salaisiksi”, mutta hiljalleen tiedon murusia on alkanut tipahtelemaan. Tällä viikolla käytyjen keskustelujen ja viestin vaihdon jälkeen on vihdoin aika raottaa hieman salamyhkäisyyden verhoa.

Sosiaalisessa mediassahan tuo on jo useammalta taholta todettu, että uutta Palokka-olutta on taas tarjolla. Tämän kertainen, järjestyksessään neljäs ”palokkalainen”, on valmistettu Malmgårdin Panimolla Hiisin siunauksella ja valvonnassa – myös pullokoko on noussut pernajalaisittain tuttuun puoleen litraan. Neljättä Palokkaa on myös valmistettu aiempia eriä suurempi määrä. Esimerkiksi tähän saakka ylivoimaisesti suurinta eli edellistä erää riitti hyllyissä noin viikon ajan, joten tämänkään ei aivan päivässä pitäisi loppua. Vaihtuneen panimon ja pullokoon lisäksi tämä neljäs eroaa useilta osin kolmesta edellisestä toveristaan. Se on nimittäin ensimmäinen Palokka, jonka tyylistä päätti maksava yleisö. Aiemmin keväällä palokka.comissa järjestettiin äänestys kesäksi pantavan paikallisoluen tyylistä. Tässä kisassa pisimmän korren vei ”runsaammin humaloitu” vaihtoehto, savuvehnän jäätyä niukasti kakkoseksi. Myös aiemmista tuttu tumman puhuva porter-tyyli on vaihtunut vaaleaan pale ale-pohjaan. Savuhumalaksi ristitty uutuus noudettiin etelästä eilen ja ainakin Harry’s lykkäsi sen hanaan saman tien. Tänään saatiin pullotettua tavaraa myös Palokan Citymarketin hyllyyn, joten tuolla suunnalla saattaa viikonlopun aikana olla tungosta! Vihreä Haltijatar puolestaan ilmoitti tänään laittaneensa oman osansa tarjolle... Siitä sitten valitsemaan mieleistänsä paikkaa.

Uusimman Palokan tunnistat tästä merkistä.

Savuhumalan voimanpesänä toimii amerikkalainen Chinook-humalalajike ja aromipuolelta löytyy englantilainen First Gold. Palokan panimo-osaston mukaan savuisuus ei ole tällä kertaa niin määräävässä roolissa kuin aiemmin, mutta tuttua ”palokkalaisuutta” riittää myös savuisuuden ystäville. Tämä varmasti sopiikin tähän kesäisempään makuun valmistettuun olueen vallan mainiosti. Kuuleman mukaan ainakin panimon väki oli varsin tyytyväinen lopputulokseen – sen voin kyllä uskoa. Omaa makustelua joudun odottelemaan viikonlopulle, mutta odotus varmasti palkitaan. Huhut kertovat myös, että seuraavaakin Palokkaa olisi tarjolla vielä tämän kesän aikana…

Eikä tässä suinkaan kaikki. Aiemmin tällä viikolla Hiisi julkisti uuden kotiolut kilpailun, Taiston. Taisto on siis kotiolutharrastajille tarkoitettu kilpailu, johon kukin voi osallistua haluamallaan oluella – mitään rajoituksia esimerkiksi tyylien tahi speksien suhteen ei ole annettu, pääasia että saateaineisto ja tuote ovat houkuttelevia. Kilpailu huipentuu syyskuussa (20.-21.9.2013) Jyväskylässä järjestettävien Oluton Festareiden yhteydessä pidettävään finaaliin. Kesän aikana vastaanotettujen näytteiden perusteella valikoidaan kaksi parasta kilpailijaa, jotka pääsevät valmistamaan finaali-oluet Hiisi Panimon koekeittovälineillä – näin ollen molemmilla tekijöillä on tasavertaiset lähtökohdat lopputaistoon. Finaali-oluen ei myöskään tarvitse olla samaa, kuin jo kertaalleen karsintaan lähetetty, joten tässä testataan kilpailijoiden kanttia ja pelisilmää sekä muuntautumiskykyä. Finaalin voittaja pääsee sitten valmistamaan oluensa kaupallisesti Hiisi Panimon laitteilla eli saa sen aina myyntiin saakka. Kilpailusta, sen taustoista ja siihen osallistumisesta kannattaa käydä lukemassa informaatiota täältä. Lisää tietoa ja muuta oleellista tipahtelee varmasti ajan myötä! 

Kuten yo. tekstistäkin on pääteltävissä, myös panimon "rakentaminen" on sujunut aikataulussa, vaikka verta, hikeä ja kyyneleitäkin se on vaatinut. Näin ollen loppukesästä olisi mahdollista päästä maistelemaan vuosikausiin ensimmäisiä Jyväskylässä valmistettuja oluita! Tarkempaa aikataulua ei vielä ole selvillä, mutta mielenkiinnolla tätä jäämme odottamaan. Viime viikolla olutmestari Tatu Hiitola avasi sanaista arkkuaan myös paikallislehden sivuilla. Tuon jutun voi käydä lukemassa vaikka täältä. Myös syksyn kutkuttavista festareista on tarjolla triviaa – hieman myöhemmässä vaiheessa sitten… Kannattaa siis olla kuulolla!

Itse asiassa tässä vaiheessa vuotta kannattaa olla muutoinkin hereillä, sillä nyt on sellainen kutina, että jotain mielenkiintoista taitaa olla meneillään. Tarkempaa tarinaa tuosta ei minullakaan vielä ole kerrottavaksi, mutta eiköhän tässä lähiaikoina vähän hajulle päästä – sitä odotellessa voidaan vaikka katsella kuvia…

Mutta missä Palokka olut oikein seikkailee? Tunnistatko paikan? Tämänkin
kuvan taustoista lisää hieman myöhemmin...

PS. Hiisihän on kiinnitetty jo elokuussa Kouvolan Kymijoki Beer Festivaleille! Käy ihmeessä tutustumassa tähän hienoon tapahtumaan sen omilla nettisivuilla. Kippis!

Green Flash West Coast IPA

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 7,3
• Panimo: Green Flash Brewing Co., San Diego, Kalifornia, USA

Viime viikolla saimme odotetun lisäyksen Jyväskylän keskustan Alkon valikoimiin. Perjantaina kävin nimittäin noutamassa san diegolaista West Coast IPAa, jota onkin odoteltu saapuvaksi aina kevään huhuista saakka. Oluthan ehti viime syksynä vierailla Arkadian erikoisvalikoimassa, mutta nyt se on vapautettu myös rahvaan saataville maakuntiin, vieläpä hieman edellistä erää alemmalla hinnalla. Jenkki-IPAt maistuvat blogin pitäjälle oikein mainiosti, siksipä kaikki uudet (ja miksei vanhemmatkin) tuttavuudet otetaan ilolla vastaan – näitä kun ei sattuneesta syystä ole tarjolla aivan hirvittävästi. Suurin valikoima löytyykin olutravintoloista, joihin humalan hakuiset kanssa nautiskelijani yleensä katkeroiden perässä suuntaavatkin. Mutta nyt sentään Green Flash Brewing Companyn yksi lippulaivatuotteista on löytänyt tiensä kesäiseen Pohjolaan – huomiotarratukun kautta näemmä... Pulloa nimittäin koristaa komean etiketin lisäksi kaksikin ”sisältää ohramallasta”-tarraa. Huhhei! 

Tupla-merkitty... Miksi?

West Coast IPAn humalakirjo on mieluisaa luettavaa, sillä joukossa on kaksi itselleni takuu varmasti toimivaa lajiketta: Cascade ja Simcoe. Lisäksi keittoon on lisätty vielä herkullisia Centennial- ja Columbus-lajikkeita. Näillä ei voida mennä metsään, vaikka osin mäntyistäkin menoa pitäisi olla luvassa. Itse panimo on perustettu Hinkleyn pariskunnan toimesta vuonna 2002, jota ennen he pyörittivät anniskelubisnestä. Hiljalleen Green Flashin laadukkaat ja modernisti versioidut perinteiset tuotteet ovat keränneet mainetta olutharrastajien keskuudessa, eikä tuota käy itsekään kieltäminen – pelkkää hyvää tähän mennessä olen kuullut. Panimon slogan onkin osuvasti: ”Taste it once. Remember it forever.”

Lisähuomio 28.5.2013: West Coast IPAsta näyttäisi olevan liikkeellä kahta eri erää. Omani näyttäisi merkintöjen puolesta olevan samaista satsia kuin syksyllä Arkadiassakin vieraillut erä (maahantuojan tarroissa BBE 4/2013), joten aivan tuoreesta tuotteesta ei näin ollen ole kysymys. Sitä en tiedä, onko tuoreempaa tavaraa tällä hetkellä lainkaan saatavilla, sillä ympäri Suomen on raportoitu Alkon toimitusvaikeuksista tämän tuotteen kohdalla. Hieman surullista toimintaa, varsinkin jos tuota tuoreempaa erää on jemmaillaan siihen saakka, kunnes tästä vanhasta päästään eroon. Monessa muussa tapauksessa tämä olisi ihan OK ratkaisu, mutta IPA on tuoretuote, joka on parhaimmillaan mahdollisimman tuoreena. Lisäksi Alko ei lähtökohtaisesti ole voittoa tavoitteleva yritys (yeah right!), vaan se toimii Puska & Päivi Co.:n oikeana kätenä kansan kaitsimisessa. Näin ollen tällainen pelailu osoittaa silkkaa arvostuksen puutetta tahi totaalista ymmärtämättömyyttä asiakasta sekä myytävää tuotetta kohtaan.Toivottavasti haukun nyt väärää puuta, katsotaan miten homma kehittyy...

Green Flash West Coast IPA

Emalin oranssi, todella kauniisti vaahtoava olut. Vaahto on kumpuilevaa, runsasta ja piinallisen hitaasti laskevaa. Tuoksu on voimakas, selkeä ja iskevä. Runsasta, greippisen karvasta ja männynkäpyistä katkeroa, hieman kevyempää, silti tuntuvaa eksoottista hedelmäisyyttä, joka painii kakkossijasta karamellisen maltaisuuden kanssa. Heikkenevässä järjestyksessä myös hieman kukkaista aromia ja lopulta ripaus kuivahkoa mausteisuutta. Riemuisan maukas tuoksu. Maussa greippinen karvaus on tuoksua paremmin esillä, myös humaloinnin männynarominen osa jää hieman jalkoihin. Karamellinen mallasrunko on hieman kokenut inflaatiota mausteisuuden ja alkoholin nostettua profiiliaan. Alkoholi ei ole häiritsevän tujakkaa, mutta komppaa melko vahvasti mausteisuuden tuomaa kuivaa tunnelmaa yhdessä lähes tuoreen greippisen karvauden kanssa. Jälkimakua hallitsee greippinen ote yhdessä tuon mausteisen tunnelman kanssa. Tuoksuun nähden ikävä tunnelman taantuminen. Hienoinen pettymyskin, mutta kritiikki on ehkä hieman kärjistettyä. Ehkä suurimpia puutteita onkin suutuntuman hienoinen ohkaisuus suhteessa oluen prosentteihin. Hiilihapot ovat myös aavistuksen koholla, toisaalta ne tuovat kaivattua raikkautta juomaan. Makua riittää mukavasti ja pääosin siinä onkin osaset kohdillaan. Itse olen ehkä hieman makeamman koulukunnan edutaja näissä Double IPA/IPA-tyyleissä, joten nurinani voi johtua myös tuon makeuden puutteesta. Silti vaikea lähteä tyrmäämään, makoisaahan tämä ilman muuta on! Runsas humalointi on kohdillaan, siitä suurta plussaa. Ehdottomasti odotettu lisä monopolin valikoimiin, näitä lisää!

 
Pisteet: 38/50

Tripel Karmeliet

• Tyyli: Abbey Tripel
• Alk.%: 8,4
• Panimo: Brouwerij Bosteels, Buggenhout, Belgia

Olihan se tähän kesän alkuun kaivettava kellarin kätköistä pullollinen suosikki-tripeliä. Tripel Karmeliet on ehdottomasti yksi parhaita tripleitä ja se on enemmän kuin olut paikallaan hämärtyvään kesäiltaan. Yleisesti ottaen en tämän tyylin edustajia lempi juomikseni nostaisi, vaikka kyllähän näitä ihan mielellään silloin tällöin nautiskelee. Tämä Bosteelsin yksilö kuitekin kolahti heti ensitapaamisella ja tuolta ajalta onkin peräisin edellinen arvostelu tästä tuotteesta. Silloin pisteytin kyseisen oluen vaatimattomasti 43 pisteen arvoiseksi (/50). Jokunen yksilö näitä onkin tässä aikojen saatossa tullut nautiskeltua, eikä mieli tästä laadukkaasta oluesta ole vielä ehtinyt muuttumaan. Tämän pullon ostopäivää en tarkasti muista, mutta pitkälti toista vuotta se on jo kellarin pimeydessä ehtinyt viettämään.

 

Tripel Karmelietin teossa käytetään ohran lisäksi myös vehnää ja kauraa, jotka keventävät ja pehmentävät oluen makua. Voisinkin veikata juuri tämän menettelyn tekevän tästä itselleni näinkin mieluisan tripel-elämyksen. Tämän vuodesta 1996 valmistetun oluen reseptin väitetään pohjautuvan vuodelta 1697 peräisin olevaan olutreseptiin. Mene ja tiedä, hyvää se on joka tapauksessa. Tällä hetkellähän kyseisen oluen ystävät joutuvat suuntaamaan olutravintoloihin täyttääkseen Karmelietin janonsa, sillä 8,4%:n lukema pullon kyljessä vaatisi jälleen kerran Alkon jumalallista väliintuloa - ainakin mikäli sitä kotioloissa haluaisi nautiskella.

Tripel Karmeliet alkukesän illassa

Todella kaunis, oljenkeltainen ja hieman sameahko olut. Vaahtopää on runsas ja kestävä, ei voi kuin ihailla. Tuoksussa vaaleaa, karamellisenkin makeaa viljaisuutta, belgihiivaista mausteisuutta ja vahvanlaista sitrusaromia. Hieman hennommin banaanista hedelmäisyyttä ja ehkä jopa vaniljaa, aavistuksen tunkkainen ja yrttinen. Myös mausta löytyy vaaleaa viljaisuutta, jossa tuoksua vähäisemmin makeutta. Muutoinkin vaalean puhuvasta makukirjosta on tunnistettavissa kuivattua, belgihedelmäistä makeutta etenkin banaanin muodossa sekä suht runsastakin hiivaista mausteisuutta – varsinkin korianteria – ja sitruksista puraisua. Jälkimaku onkin sitruksisen hapan, mausteinen ja hieman yrttinen. Yleiskuvasta löytyy myös tallimaista tunkkaisuutta, joka on sopivan ohutta. Hienoisesta kuivuudestakin huolimatta kesäinen tripel kohtuullisella makeudella tarjoiltuna. Hiilihapot piristävät hitusen tunkkaistakin tunnelmaa tehden tästä mitä mainioimman oluen. Jotenkin silti muistelisin saaneeni tästä enemmänkin kiksejä, vaikkei huonoksi jää nyttenkään. Laadukas tripel, josta ei makua ja tunnetta puutu! Yksi parhaista – ehdottomasti. Lämpenemistä kannattaa muuten odotella, sillä liian viileänä muka on varsin kärkäs, raaka ja pisteliäs, myös alkoholi voi paistaa ikävästi läpi. Hienotunteisuutta ja taidokasta pehmeyttä alkaa löytyä vasta hetken odottelun jälkeen. Odottelun, joka on jokaisen minuutin arvoista.

Pisteet: 40/50

Eli muutaman pisteen verotus näyttää iskeneen parin vuoden aikana (43 -> 40), mutta hyvillä mielin voidaan edelleen puhua laatuoluesta, todellisesta herkusta. Liekkö tuokin vain sidottu indeksiin, kun kaikki muukin tuntuu tässä maassa kiristyvän. Pitääkin hankkia täydennystä Karmeliet-varastoon jahka siihen tarjoutuu taas mahdollisuus, sen verta mieluisa olut on kyseessä!

Affligem Cuvée 950

• Tyyli: Belgian Ale
• Alk.%: 6,8
• Panimo:  Brouwerij Affligem (Heineken),Opwijk, Belgia

Juhlapullo...

Kaapin perältä ”jemmasta” kaivoin esiin juhlapullon. Enkä tarkoita sitä perisuomalaista piilopulloa, vaan ihan oikeata juhlajuomaa. Kyseessä on belgialaisen Affligem-luostarin 950-vuotisjuhlan kunniaksi pantu Affligem Cuvee 950-olut. Affligem sijaitsee Brysselin ja Gentin välimaastossa, Flanderin osavaltiossa. Luostari arvellaan perustettaneen vuonna 1062 kuuden ritarin toimesta, jotka halusivat tehdä parannuksen väkivaltaisesta elämäntyylistään. Vuosien, oikeastaan vuosisatojen varrella luostari onkin kokenut kaikenlaista myllerrystä lukuisista sodista lähtien, kunnes viimein ranskalaisten miehityksen aikana (1796) munkit hylkäsivät luostarin. Osa rakennuksista tuhoutui ja maat takavarikoitiin. Vajaa sata vuotta myöhemmin luostari perustettiin uudemman kerran.

Affligemin luostari

Affligemin panimo (Brouwerij Affligem) on peräisin vuodelta 1790, eikä sillä varsinaisesti ole oluiden nimeä lukuunottamatta suurempaa tekemistä luostarin tai sen historian kanssa. Alun perin Brouwerij De Smedt (tunnetaan myös The Op-Ale -panimona) nimellä toiminut panimo sijaitsee Opwijkissa, lyhyen matkan päässä Affligemista. De Smedt valmisti Affligem-oluita luostarin myöntämän lisenssin alla. Lisäksi sen listoilta löytyi muutamia omiakin oluita kuin myös toisen luostarin, Belgian itäosassa sijaitsevan Postel Abbeyn lisenssi-oluita. Kansainvälinen panimojätti Heinekin osti De Smedtin portaittain vuosituhannen vaihteen molemmin puolin ja muutti sen nimen nykyiseen muotoon. Omistussuhteen muutoksen yhteydessä allekirjoitettiin sopimus, joka pitää Affligem-oluiden tuotannon yksinomaan Opwijkissa vuoteen 2031 saakka. Se, mitä sen jälkeen tuleman pitää, onkin mahdollisesti jotain aivan muuta. Jostain muistan lukeneeni, että ainakin jossain vaiheessa myös itse luostarilla on harrastettu oluen valmistusta, palkkaa nauttivien ”työntekijöiden” toimesta tosin. Panimon logosta löytyvä vuosiluku 1074 ilmaisee mitä ilmeisimmin luostarin rakentamisvuotta, ei suinkaan panimon itsensä perustamista. 

Juhlaolut on tyyliltään vaaleaa belgi-alea ja kylkeen on kirjailtu "quadruple hopped" - jännä nähdä mitä tuo viimeinen lopulta sitten tarkoittaa. Katkeruutta luulisi tuon perusteella siis ainakin jonkin verran löytyvän.

Affligem Cuvée 950

Oljenkeltainen, niukasti vaahtoava olut, jossa hiivapartikkeleita ja kevyttä sameutta. Tuoksu suht pliisu. Vaaleaa viljaisuutta, hentoa, vaalean hedelmäistä makeutta ja miedosti mausteista hiivaisuutta. Myös alkoholia on hitunen, mutta eniten tässä häiritsee se valjuus joka täydentyy hivenen liimaisella yleiskuvalla. Mitenhän tämän parhaiten kuvailisi… Ehkä tyydyn ennemmin maun analysointiin. No ei se maku siitä se kummemmaksi muutu, mutta on toki tuoksua selkeämmin eriteltävissä. Vaalea viljaisuus on hienoisen makeaa, seuranaan sillä on mausteisen kuivakkaa hiivaisuutta, ripaus vaaleaa ja kuivattua hedelmäistä makeutta. Tuoksusta poiketen mausta löytyy myös melko runsastakin sitruksista aromia, joka antaa jonkin verran luonnetta tähän suht valjuksi jäävään soppaan. Makeutta on olevinaan melko runsaastikin, mutta kovin laimeana se loppuunsa pysyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen, sopivan hiilihappoinen. Jälkimaussa mainittua mausteisuutta ja sitruksen hapanta katkeroa. Myös alkoholi on lopussa hieman esillä. Ei oikein iske missään vaiheessa, vaikka odotinkin tästä varsin kelpo suoritusta. Harmillista, mutta pettymykset kuuluvat asiaan. Valitettavan tasapaksu, tylsä ja yllätyksetön belgi. Ei oikein juhlan arvoinen tuotos, mutta huonoltahan tämä ei maistunut, ongelma oli ennemminkin siinä makujen puutteessa ja vaimeudessa.

Pisteet: 28/50

Toisaalta, kyseessä voi olla yksittäispullo, joka ei ole täysin kunnossa. Pilaantuneeksi en tätä lähtisi väittämään, mutta heikompilaatuisesta yksilöstä voi hyvinkin olla kysymys. En suurin surminkaan jaksaisi uskoa, että tällaista juhlaolutta tehdessä lähdettäisiin tarkoituksella säästelemään – ei, vaikka kyseessä olisikin teollisuusolutjätti Heinekenin omistama panimo. Mikäli tämä vielä jossain vastaan tulee, lupaan harkita uusintamaistelua.