BrewDog Finland? - Pettuleipää ja sirkushuveja...

"Haloo Helsinki!"– raikui skottipanimon Facebook, Twitter ja varmaan monet muutkin sosiaalisen median viestimet keskiviikkona. Harva somekäyttäjä varmaan uutiselta etusivullaan välttyi, sen verran aktiivisesti tieto lähti leviämään. BrewDog tekee siis tulemistaan maamme pääkaupunkiin, tai ainakin luotettavaa kumppania hankkeen toteuttamiseen haetaan ihan vakain aikomuksin. Panimon tiedotteessa annetaan ymmärtää, että suuntiman uuden baarin perustamispaikalle näytti yleisön suosio. Jokin aika sitten BrewDog nimittäin tiedusteli yleisöltä, että minne seuraava panimon nimeä kantava baari pitäisi meidän mielestämme avata. Helsinki sai ilmeisesti kovaäänisimmän kannatuksen, joten skotit laittoivat verkot vesille rantautuakseen fyysisesti pääkaupunkimme kaduille. Jo hetken toiminnassa ollut Tukholman putiikki on osoittautunut varsin toimivaksi konseptiksi, mikä oli omiaan lisäämään luottoa Helsingin valloituksen onnistumiseen – tuskin vaakakupissa vähiten painaa sekään fakta, että Skandinavia noin yleisestikin on panimon tärkein vientialue. Hyviä asiakkaita pitäisi siis kokemusten perusteella kyllä riittää… Uutinen lienee kaikille oluen ystäville jo tuttua tietoa, mutta se antoi hyvän syyn hieman pohtia tämän olutmaailman kovaäänisen kapinallisen vaikutuksia olutkulttuuriin niin meillä kuin maailmallakin.

Craft beer-vallankumouksen lähettiläs...
(kuva: BrewDog)

Paatuneimman olutharrastajan näkökulmasta BrewDogin tulo Helsingin anniskeluvahvuuteen ei juuri muutoksia tai suurempaa lisäarvoa toisi, panimon tuotteita kun on jo nykyisin erittäin laajasti tarjolla aina maakuntia myöten. Päämielenkiinto harrastajapuolella kohdistuneekin konseptin mahdollisesti mukanaan tuomiin, Suomessa vähän harvemmin nähtyihin vierasoluisiin – yhtenä kuriositteettina voitaneen myös pitää ”autenttista BrewDog-kokemusta aidossa BrewDog-ympäristössä”. Toisaalta uuden toimijan asettuminen keskusta-alueelle tuskin negatiivinen asia kenenkään kannalta olisi. Ehkä pelkona onkin, että tuleva baari leimautuu punavuorelaisten hipsterien kansoittamaksi elostelupaikaksi, jossa käydään trendikkäästi näyttäytymässä samaan hypeen tukevasti istuvan, ”kapinallisen” muotipanimon kohuttuja oluita siemaillen – voi sitä ironian ja hassujen rillien määrää... Mutta mitä sitten? Vaara on toki ilmeinen, mutta myös elävä esimerkki BrewDogin vaikutuksesta käsityöoluiden, craft beerin leviämisestä laajemman yleisön tietoisuuteen. Kaikki kunnia kotimaan pienpanimoille, jotka kieltämättä ovat tehneet jo hyvän aikaa arvokasta työtä ja konkreettista nousua kansallisella tasolla. BrewDogista on kuitenkin lyhyessä ajassa tullut globaali-ilmiö, joka on pitänyt olutvallankumouksen ihmisten huulilla, otsikoissa mutta ennen kaikkea sosiaalisen median monisyisessä maailmassa. Täältä syvästä pohjolasta tarkasteltuna skotit ovatkin varmasti se valovoimaisin brändi, joka on craft beer-aatetta potkinut eteenpäin – ainakin täällä vanhan mantereen puolella.

Aina ajoittain esiin nousee kuitenkin se tuttu kyseenalaistus, että onko BrewDog välttämättä se paras mainosmannekiini laatuoluen ja olutkulttuurin esille tuontiin. Vastustajan (lue suuret teollisuuspanimot) kovaääninen parjaus, oman kapinallisuutensa aggressiivinen mainostus sekä jenkkien all inclusive-turistikohteeseen verrattava yletön viihdykeshow kuuluvat panimon ”perusteeseihin”. Hälinää, möykkää ja kovaäänistä markkinointia sekä kapinahenkeä tuutin täydeltä – paljon melua, muttei suinkaan tyhjästä! Uuden aatteen etulinjoilla marssiva panimo on nopealla aikataululla luonut ympärilleen miljoonabisneksen, laatuoluisiin ja mielenkiintoisiin erikoisuuksiin perustuvan olutimperiumin. Nopealla kehityksellä ei suinkaan ole ollut kompromisseihin sorruttavaa vaikutusta, punk-panimo on päinvastoin vain saanut siitä lisää vettä myllyynsä. Luonnollisesti kasvu ja tavoitteet luovat paineita oman tiensä tasoittamiseen, mutta BrewDogin toimintaa se ei ole liiemmin leimannut. Oman näkemykseni mukaan maistuvien ja mielenkiintoisten oluiden lisäksi kiitos kuuluu nimenomaan eri maiden omille ”Punavuoren hipstereille”! BrewDog  lähti kiusaamaan isompiaan juuri otolliseen aikaan ja ratsastaa nyt suosion aallon harjalla ansaitusti. Craft beer ja jenkkihumalointi, päätään nostava erikoisuuden ihainnointi, kuluttajien lisääntynyt tietoisuus ja kriittisyys sekä sosiaalisen median valta-asemana vahvistuminen ovat mahdollistaneet panimon lähes räjähdysmäisen nousun oman aikansa ilmiöksi – luokkaanko nyt jotakuta jos käytän sanaa kulttipanimo?

BrewDog Glasgowssa.
(kuva: newstudent.co.uk)

Piti panimon tavasta toimia tai ei, on jokaisen myönnettävä itselleen se tosi asia, että nykymaailmassa on lähes mahdotonta luoda ympärilleen mainetta ja vakaata asemaa munkkiluostarin pimeissä kammioissa ikiaikaista viisautta hiljalleen kypsytellen. Uusien toimijoiden, jotka eivät omaa vuosisataisia perinteitä on hyödynnettävä kunkin aikakauden apuvälineitä ja luettava markkinoita pärjätäkseen – tässä BrewDog on toden teolla kunnostautunutkin. Ei panimon menestys kuitenkaan tyystin sosiaalisen median dominoinnista johtuvaa ole – ei tietenkään. Laatutietoisille kuluttajille kohdennettu ns. erikoistuotteen markkinointi on pidemmän päälle yhtä tyhjän kanssa, mikäli tuote ei lunasta sille asetettuja odotuksia – nenästä vetely nimittäin käy ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan.  Skottien valttina onkin oma tekemisen ylpeys, joka heijastuu laadukkaina oluina ja yleensä varsin toimivien ylilyöntien testailuna – vahva brändäys punk-aatteella, massasta poikkeavuus ja kick ass-tuotevalikoima ovat iskoistettuna jokaisen panimoa vähänkään seuranneen alitajuntaan. BrewDog on nykyaikaisen ja nuorekkaan panimon kärjistetty stereotypia  – piti siitä tai ei.

BrewDogin mahdollinen saapuminen Helsinkiin olisi varmasti jonkin asteinen piristysruiske jo nykyisin eteenpäin porhaltavalle olutkulttuurille. Sen omaama kapinallisuuden leima yhdistettynä kansainvälisesti vahvasti esillä olevaan brändiin on juuri omiaan houkuttelemaan uutta verta laatuoluiden äärelle.  Lisäksi panimon peräänantamaton tyyli aiheuttaa kohua ja tohinaa ruokkii varmasti keskustelua ja antaa palstatilaa käsityöoluille muutoinkin. Näkyvyyttä, kiinnostusta ja uusia makuja olisi siis tarjolla mikäli kaikki menee niin kuin elokuvissa. Kohina varmasti saavuttaisi ennemmin tai myöhemmin myös päätäntäoikeudelliset mikä toivon mukaan myös piristäisi alkoholipoliittista keskustelua joka tällä hetkellä on jumiutunut puuduttavaksi juupas-eipäs-väittelyksi. Päättävä puoli nojaa Puskan teesikirjaan vuodelta miekka ja kirves tuottavan sektorin taistellessa olemassa olonsa puolesta pyyntöjen kaikuessa tyhjille vastaanottimille. BrewDog olisikin malliesimerkki siitä, kuinka pienpanimolähtökohdistakin olisi mahdollista luoda jotain suurempaa ja kannattavaa, taloudellisesti hyödyllistä – toisin sanoen olisi konkreettinen esimerkki kielellä jota päättäjätkin halutessaan ymmärtävät: nimittäin raha (kiitos tästä näkökulmasta OO-forumisti Risbelle!).

(kuva: inthekitchen.se)

Mutta mistäpä näitä varmaksi ennustamaan. Lopputulema on, että BrewDogin asettuminen Helsinkiin olisi varsin mukava juttu, josta kukin varmasti omat hyvät puolensa löytää. Suomessa ei kuitenkaan ole liikaa hyviä toimijoita oluen saralla, joten kansainvälinen lisä on varsin tervetullut asia – uskoisin vähintään yleisen keskustelun saavan asiasta uutta pontta. BrewDog on joka tapauksessa hyviä, mielenkiintoisia oluita valmistava panimo, joka ei suurempiaan liikoja kumartele. Toivotaan, että sopiva kumppani löytyy – hankkeen onnistumisen kannalta olisi hyväksi löytää toimija, joka suhtautuu olutkulttuuriin sen vaatimalla vakavuudella eikä ole luonteeltaan liian tulostavotteinen. S-bonusta en myöskään haluaisi punk-oluistani saada…mutta tuo vaihtoehto lienee panimon ideologian puolestakin jo poissuljettu vaihtoehto… Onhan?

Olutkellari toivottaa BrewDogin tervetulleeksi Suomeen! - Welcome to Finland BrewDog!

Kippis!

J-P

PS. outo otsikko sisältää oikeastaan ehdotuksen panimolle: miltä kuulostaisi rukiinen pettuolut avattavan pubin lanseeraustilaisuuteen?