Esittelyssä Cool Head Brew

Cool Head Brew on yksi vilkkaan alkuvuoden uusista tulijoista ja samalla Tuusulan toiseksi vanhin pienpanimo, joka muodostaa yhdessä naapurissa toimivan Maku Brewingin kanssa Sarvivälkkeentielle Tuusulan oman panimodistrictin. Jututin panimon väkeä keväällä kirjaprojektini tiimoilta ja sovimme palaavamme asiaan vielä uudelleen tilanteen hieman rauhoituttua. Sain panimolta hyvän selonteon toiminnan taustoista ja lisäsin matkaan vielä muutaman tarkentavan kysymyksen, joihin sainkin tuoreeltaan hyviä vastuksia.

Panimon taustahahmona toimii brasilialainen Cleber Goncalves, jonka kipinä oman panimon perustamisesta syttyi tuttuun tapaan kasvaneen kotiolutharrastuksen myötä. Ystävän neuvoista ja How to Brew –kirjan opeilla alkanut harrastus vei mennessään ja oluen valmistuksesta tuli nopeasti yksi arkirutiineista. Näin oli aika suunnata ajatukset oikean panimon perustamisen suuntaan.

Seuraavat vuodet kuluivat suunnitelmien, rahankeruun sekä ahkeran tuotetestaamisen parissa. Cleber liittyi myös Cleber liittyi Helsingin yliopiston panoryhmään Viikki Brewing Societyyn ja oli mukana pyörittämässä Kuninkaankartanon Panimon toimintaa muun VBS-porukan kanssa syksyllä 2015. Samoihin aikoihin tilat omalla panimolle löytyivät Tuusulasta.

Cleber sai alkuvuodesta 2016 seuraa Helsingin yliopistossa elintarvike-ekonomiaa ja aistinvaraista tutkimusta opiskelevasta Petteri Hännisestä, jolla on taustaa Kuninkaankartanon lisäksi myös Malmgårdin Panimolta. Luvat Cool Head sai helmikuussa ja testikeitot keitettiin yhdessä laitevalmistajan kanssa. Reseptiikkaa hiottiin vielä kertaalleen, ennenkuin olutta laskettiin markkinoille. Ensiesiintyminen tapahtui One Pint Pubissa 27.4.

Panimo operoi 2000 litran keittokoolla ja hakee alkuvaiheessa maltillista kasvua. Keväällä puhuttiin 20 000 litran kokonaistuotannosta tälle vuodelle, mutta sittemmin arvio loppuvuoden näkymistä on hieman elänyt:

Tuotantokapasiteetti on tosiaan rajoittunut osittain tilan pienuuden takia, mutta tällä hetkellä etenkin tankkikapasiteetin vuoksi. Käytössämme ollut tankki ei täyttänyt asetettuja laatukriteerejä, joten jouduimme vaihtamaan sen, mikä toi takapakkia pari kuukautta laajentumiseen. Nyt olemme testaamassa parhaillaan uutta tankkia, ja toivomme että kapasiteetti saadaan nostettua tilan maksimiin, noin 60 000 litraan vuodessa, vuoden loppuun mennessä. Tämän jälkeen tulevat laajentumiset vaativat lisätilan käyttöönottoa. Tilanteen mukaan se voi tapahtua nopeastikin, mutta markkinatilanteen ollessa epävarma pyrimme tällä hetkellä ainoastaan tekemään parhaita mahdollisia tuotteita. Se on pienpanimon paras kilpailuetu.

Lisätilaa on mahdollista kuitenkin hankkia seinän takaa eli kasvun tapahtuessa ei vielä tarvitse muuttohommiin ryhtyä. Kesän kynnyksellä panimo sai asennettua myös tölkityslinjaston. Kysyntä ravintoloiden taholta on kuitenkin kovaa ja ainakin alkuvaiheessa valtaosa oluesta lähtee panimolta astiatavarana. Panimon ideologia kiteytettiin seuraavasti:

Tulevat oluet tuovat esiin myös Cleberin brasilialaistaustaa, kattilaan heitellään eksoottisia raaka-aineita ja makumaailmasta pyritään rakentamaan hieman erilainen kuin mihin suomalainen kuluttaja on tottunut. Kuitenkin klassikoille on aina sijansa – panimo vaalii periaatteissaan tyyliä ja tasapainoisuutta.

IPAnema oli panimon ensimmäinen kaupallinen veto.

Mistä nimi Cool Head?

Viime kädessä nimi tarttui, koska se sopii hyvin suuhun, alunperin koko juttu lähti lähinnä vitsistä, alkuperää voi arvailla katselemalla olutmestarin kuvia... Nimi on myös monimerkityksinen, sen voi oluen yhteydessä katsoa tarkoittavan hyvää vaahtoa. Myöskin on hyvä pitää pää kylmänä, niin oluita pannessa kuin niitä nauttiessakin :)

Julkaisitte huhtikuussa IPAnema IPA:n. Onko sen rinnalle tulossa uusia tuotteita lähiaikoina? Entä millaisella tuotekirjolla toimintaa on tarkoitus tulevaisuudessa pyörittää?

IPAnema toimi lippulaivatuotteena, koska sitä kehiteltiin suurimman IPAbuumin ollessa aluillaan. Nyt IPA alkaa olla jokaisen panimon perustuote ja sitä se tulee olemaan myös meillä jatkossakin. Tuotevalikoimaan on seuraavaksi tulossa kevyempi ale-olut, joka on maustettu Mate-teellä. Tässä oluessa maistuu Mate, puhdas maltaisuus sekä tasapainona erittäin kevyt humalointi. Poikkeaa profiilitaan täysin tämän hetken hophead-trendistä.

Kerrotte, että oluissa tulee näkymään myös Cleberin brassitausta. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Se tarkoittaa oluissa raikkautta ja puhtautta, mutta myös eksoottisten raaka-aineiden, kuten juuri Maten ja hedelmien käyttöä. Oluita tullaan myös tekemään brasialaisten ruokien kanssa yhteensopiviksi, oluitamme on jo nyt saatavissa tämäntyylisistä ravintoloista.

Millainen saatavuus tuotteillanne on tällä hetkellä? Kuinka laajaa levikkiä tulette jatkossa tavoittelemaan?

Tällä hetkellä saatavuus rajoittuu ravintoloihin, mutta olemme juuri saaneet luvan myydä tuotteitamme Alkoihin, jotka on valittu panimon lähistöltä ja pääkaupunkiseudulta. Olemme myös Suppilogin jakelussa, mikä mahdollistaa meille joustavan myynnin alkuvaiheessa. Tavoitteenamme on kasvaa hallitusti myös vähittäiskauppaan viimeistään syksyllä.

Tölkkien etiketit poikkeavat yleisesti totutusta: ne liimataan tölkkien kylkeen samaan tapaan pullojenkin kanssa toimitaan. Kuinka olette päätyneet tähän?

Tölkkien etiketöinti vaatii runsaasti käsityötä, kuten myös itse tölkitys pienellä puoliautomaattisella laitteella. Se kuitenkin tuo mukanaan suuren vapauden tehdä juuri oikea määrä oikeaan tarpeeseen ilman valtavia varastoja. Meille on jo nyt tullut runsaasti kyselyjä yrityksiltä, jotka haluavat omalla printillään varustetun tölkin. Tölkki on säilyvyyden kannalta paras mahdollinen astia oluelle, helppo säilyttää, kuljettaa ja jäähdyttää - siksi olemme panostaneet siihen jo pienillä tuotantomäärillä. Etiketti mahdollistaa myös painoteknisesti paremman ulkonäön, vaikka tiedostammekin, ettei se tule olemaan pitkällä tähtäimellä kestävä ratkaisu niin taloudellisesti kuin ympäristönkään kannalta.

Millaisella laitteistolla toimitte?

Britityylisellä yksivaihemäskäykseen parhaiten soveltuvalla laitteistolla. Tankkeina käytämme huippulaatuisia jäähdetytteviä unitankkeja, joissa tapahtuu koko prosessi pääkäymisestä tölkitykseen. Tämä estää kontaminaatiot ja takaa oluen tuoreuden, kun sitä ei koskaan säilytetä turhaan tankeissa.

Keväällä oli puhetta, että iloinen joukkionne olisi saamassa lisävahvistusta. Millainen kokoonpano panimolla on tällä hetkellä?

Tällä hetkellä olutmestari Cleberin ja minun lisäksi joukkoon on saatu osa-aikaisena vahvistuksena Pietari Kruus, joka toimii myös Viikki Brewing Societyn puheenjohtajana. Pietari työskentelee myös baarimikkona ja on hyvin perillä alan trendeistä. Hänen osaamisensa on valjastettu Helsingin alueen ravintolamyyntiin, joka on tällä hetkellä tärkein kanava meille. Tämä jättää meille enemmän aikaa tuotekehitykseen ja muihin kanaviin.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Tuusulasta tulee kuulumaan vielä kummia, hieno juttu!
J-P

Vanha kunnon Nøgne Ø India Pale Ale?

.NIPA.

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Nøgne Ø (Hansa Borg), Grimstad, Norja

Siitä onkin jo aikaa kun olen viimeksi norjalaispanimon perus-IPAa lasiini kaatanut. Nøgne Ø India Pale Ale, tuttavallisemmin NIPA, kolahti aikanaan syvästi ja olut keikkuu myös erinäisten arviosivustojen IPA-asteikon kärkipäässä (esim. Ratebeerissa overall: 98/100, style: 99/100). Edellinen kirjailtu arvioni on vuodelta 2011 jolloin arvotin sen mahtipisteille 42/50. Ihan samalle tasolle ei nyt päästy ja yleisemminkin on puhuttu kokonaisuuden latistuneen huimimman hekuman ajoista. Täytyy tosin muistaa, että vuodesta 2003 lähtien valmistettu NIPA oli vielä viisikin vuotta sitten harvinaista herkkua ja tuoreen laatu-IPAn mittari monille – niin myös itselleni. 

Maailma muuttuu, samoin makumieltymykset, mutta onhan reseptissä ja prosessissakin voinut elämistä vuosien varrella tapahtua. Tässähän on ollut Hans Borg -fuusiota sun muuta matkan aikana, mutta tokko omistussuhteen muutokset tässä syypäinä ovat. Nøgne kertoo sivuillaan India Pale Alen olevan panimon parhaiten myynyt tuote, mikä pitkän historian ja totutun laadun perusteella on helppo uskoa. Ilahduttava paluu pitkäripaisen valikoimiin vaikka tällä kertaa hinta (7,51€/plo) ja laatu (tai pikemminkin makuhype) eivät kohdanneetkaan. Naapurini vahvisti mietteeni oman "tuliaispullonsa" myötä ja muisteli samalla, ettei asiat näin olleet aivan hetki sitten, hänellä kun oli edellinen kosketus NIPAan hieman tuoreemmassa muistissa. Hetki kuitenkin pitänee pureskella ennen uutta kohtaamista.

Pullon kylki muuten kehottaa jättämään pohjahiivat kaatamatta, mikä onkin viisasta. Spiegalaun IPA-lasiin ei puolilitrainen näppärällä ranneliikkeelläkään onneksi mahdu, kun eihän näitä aina voi muistaa.

Nøgne Ø India Pale Ale

Oranssihtavan keltainen, runsaasti, jopa yli äyräiden vaahtoava olut. Tuoksussa melko kypsää trooppista hedelmää, greippistä purevuutta sekä karamellisen maltaisuuden kanssa pariutuvaa pihkaisuutta. Hiven havuja, aavistus yrttistä sivallusta. Runsas, ehkä vähän liiankin jähmeä ja raskas. Hyvä kuitenkin.

Maultaan tuoksun kaltainen, mukavasti pureva, tuhti ja lopulta hivenen raskaaksi kääntyvä. Muhkeasti esillä oleva mallaspuoli on hivenen rusehtavaa, karamellista ja pyöreää. Runsas humalointi pistää kuitenkin hyvin kampoihin trooppisemman, greippistä särmää ja yrttistä tuoreutta tarjoavalla kampanjallaan. Mukana on myös havuista vehreyttä sekä pihkaisempaankin otetta. Jälkimaussa tunnelma tiivistyy ja rapeus joutuu vähän taistelemaan raskaaksi koituvan tunnelman kanssa. Yleensä tällainen toimisi, mutta nyt orastavan hellepäivän päätteeksi kokonaisuus on hieman turhankin raskas.

Mutta…  Onhan tämä mielestäni aika nognemainen IPA, ainakin mitä näihin kestosuosikkiklassikoihin tulee. Tuhti mallaspanostus näyttelee runsaan makumaailman joukossa omaa tärkeää rooliaan ja seisoo jämäkkänä hamaan loppuun asti. Jotenkin vain muistelin IPAn olleen vähän raikkaampi tapaus… Kieltämättä kokonaisuus koituu hienoiseksi muistojen pettymykseksi, vaikka sinällään hyvä olut onkin. Parissa katovuodessa hekuma on noussut omiin korkeuksiinsa, eikä tuohon kutsuun nyt vastattu. 

Siksi ”vain”, tai no, vain 36/50

Põhjala Põhja Konn

Aika muikea kuvatus...

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 8,8
• Panimo: Põhjala, Tallinna, Viro

Viron craft-skenen kärkipanimo Põhjala nostaa kansan huulille palan etelänaapurimme muinaismytologiaa. Põhja Konn viittaa myyttiseen, pohjoisesta saapuvaan sammakko-lohikäärmeeseen, joka kylvää tuhoa tielleen. Väkisinkin otuksen ajattelee olevan jonkinlainen viinarallin esiaste, joskin tätä nykyä ne liskot haetaan etelästä pohjoisen suuntaan. Joka tapauksessa hurjan näköinen olento komistaa harmaanpuhuvan etiketin etumusta ja kuvitus voisi hyvinkin olla jostain kotoisammastakin muinaistarustosta. Mielenkiintoinen aihepiiri, johon pitänee tutustua jossain välissä.

Itse oluthan on jyhkeä ja rapea double IPA, jonka humalakattaus elää erästä toiseen. Vähän kaksijakoisia mielipiteitä on konnan äärellä näkynyt arvioissa nousevan, eikä olut kieltämättä panimon kärkikaartiin kuulu. Varsin hyvää se kuitenkin on.

Kevyesti rusinainen, oranssinen olut kauniilla joskin melko lyhytikäisellä vaahdolla. Tuoksu hyvin havuinen, pihkainen ja greippisen pureva. Yrttiä, pippurista mausteisuutta sekä ohuempaa trooppista hedelmää hivenen karamellisella mallaspedillä. Syvä, voimakas ja sinällään ihan hyvin toimiva vaikka tasapaino ehkä vähän hukassa onkin.

Makumaailma jatkaa samaa tarinaa ja nyt mukana on hieman kalvakkaa, pellettimäisyydeksi kait nimettyä kaikua. Pihkaa, havuja, lopussa greippistä rutistusta ja valkopippurisen mausteista takapotkua. Yrttisyys tuo oman lisänsä monipuoliseen makumaailmaan ja mallasrunko esiintyy karamellisena, hivenen ranskanleipäisenä ja suht tukevana. Soljuvaa tropiikin hedelmää löytyy läpi maun ja kirjo onkin varsin vaikuttava. Tuoksua parempi tasapaino on hyvä asia ja nautittavuus onkin hyvällä tasolla mainittua pellittimäistä kovuutta lukuunottamatta. Oluen lämmetessä maut sulautuvat yhteen ja tuovat mieleen rusinaisiakin sävyjä. Myös alkoholi lämmittää muttei häiritse. Tuntumaltaan tuhti, huulia tahmaava ja lämmin. 

Tuomio: Ronski ja vähän rouheakin, monipuolinen ja runsas double IPA. Vähän liikaa epäselvyyttä ollakseen lajinsa huippua vaikka mainio onkin. Konna pai Konn ögen? Meipii...

Pisteet: 37/50

Olutsataman satoa

Jyväskylän uunituore pienpanimotapahtuma, Olutsatama, tuli katsastettua jokin hetki sitten ja sen tunnelmia purettiin jo yhden blogijutun muodossa. Paikalla tuli tosiaan pyörähdettyä yhden pitkän päivän verran ja kuten todettua, tarjonnan laadussa ei löytynyt valittamisen sijaa. Hekumallista menoa alusta loppuun.

Tuskin olin tapahtuman nimikkolasia saanut käteen kun kaarinalaispanimon edustaja lipui luokseni nippu flyereita kourassaan. Parit sanat siinä vaihdeltiin kun tie jo veikin kohti Radbrewn tiskiä. Mukaan löyttäytyi sopivasti myös tuttu Hop Hunters –seurue ja suun mukaista tavaraa tuntui kaikille löytyvän. Koska juomalistat loistivat poissaolollaan, olin rakentanut pohjataktiikkani Panimo Duunin Jounin perjantain nostojen varaan. Ivy Mikea lasiin siis ensimmäisenä. Ei tarvinnut pettyä:

Radbrew Ivy Mike Double India Pale Ale

Double IPA / 8,5% / Radbrew, Kaarina

" A Double IPA that leaves no hophead cold. Tons of mellow bitterness combined with heaps of aroma hops". True dat, ei voi väittää vastaan. 105 IBUa Columbuksen, Warriorin ja Centennialin voimin sitrusmaisia ja kukkaisia piirteitä ja trooppista tuntumaa unohtamatta.

Rapea, runsas ja reilun aromaattinen. Kaikki greipin sävyt löytyy mausta, lopetus on hivenen pihkainen. Vaaleaa, leikittelevää tropiikin hedelmää, jämäkkää, karamellivivahteista maltaisuutta. Erinomainen aloitus festarille, todella kova suoritus ja miellyttävä ensikosketus kaarinalaispanimon oluisiin. 40/50

Naapurista löytyi sopivasti paikallispanimo HIISI, jonka tiski notkui taas vaihteeksi kutkuttavaa makusteltavaa. Täällä tulikin piipahdettua tiuhaan ja esimerkiksi myöhäisillan Iku-Turso kruunasi pitkän päivän. Auringon pilkahtaessa iltapäivän edetessä oli kuitenkin bretta-tuunatun double IPAn aika. Tätä humalan metsästäjät kehuivat Suomen parhaaksi double IPAksi ja kyllähän tuossa jäljillä oltiin… Hemmetin kova ja lisälasillinen oli myöhemmässä vaiheessa enemmän kuin pakollinen. Huh!

Hiisi Bruxellensis Lupus

Double IPA / 9,0% / HIISI, Jyväskylä

Hedelmäinen, greippisen pureva ja monisyinen. Mausteista tuntua, sopivaa tallimaisuutta. Hyvää, vähän saisonmaista farmhouse vibaa henkivä double IPA. Vai souriko se nyt sitten on? Humalointi on joka tapauksessa hyvässä roolissa edelleen, vaikkei tätä Hupulukseen herkästi sotkisikaan. Hieno variointi, erinomainen brettadiipadaapa. 42/50

Tapahtuma-alueen alanurkasta ei tuntunut pääsevän pois kirveelläkään ja mikäpä siinä hyvän oluen äärellä rentoutuessa. Nurkkakojussa vaikuttanut joensuulainen Panimo Honkavuori oli ehtinyt toimimaan vain muutaman viikon ajan. Illan aikana vaihdeltiin siinä jokunen sananen ja ilmeisen hyvän vastaanoton on uusi panimo saanut. Alkuun keskitytään valloittamaan Pohjois-Karjala, mutta kyselyitä on tullut mm. Helsingin ja Jyväskylänkin suunnalta. Tervetuloa ja tuokaa Heiliä tullessanne!

Honkavuoren Heili

Hefeweizen / 6,6% / Panimo Honkavuori, Joensuu

Sahtimainen, pyöreä, banaaninen ja runsas. Alusta loppuun asti herkullinen, hieman makeanlainen, kypsää banaania ja mukavaa mausteisuutta yhdistelevä makuelämys. Ehkäpä parhaimpia hefejä mitä lasissaan on pidellyt. Vahva aloitus joensuulaisilta! 38/50

Ruosniemen tiskillä ruttotartunta oli selviö. Vuoden, tai vissiin puolitoista, kypsynyt kollaboraatio-barley wine oli omiaan hetkeksi viilenneen alkuillan lämmikkeeksi ja sitä makusteltiin kotiolutnäytöksiä tapahtumassa pitäneen, Maltainen-blogia ja useampia kirjaprojekteja läpi vetäneen (Sahti & Rakkaudella Pantua) ja edelleen vetävän  Laitisen Mikan kanssa.

Ruosniemi / Hiisi Konttorirutto

Barley Wine / 9,5% / Ruosniemen Panimo, Pori & HIISI, Jyväskylä

Runsas, intensiivinen, lämmin ja rusinaisen makea. Konvehtimaista marmeladia, kypsää hedelmää, limppumaista toffeeta ja lopussa mukavaa katkeruutta. Hieman pihkaa, paljon ruskeita, syviä sävyjä ja soljuvaa tunnelmallisuutta. Hidasta nautittavaa, alusta loppuun puhuttelevaa tekemistä. Mmmm… 40/50

Sittemmin tie vei HIISIn vapaalle vaihtaneen työmies-Topin johdatuksella pohjoisempien makujen äärelle eli Maistilan tiskille, missä sattuikin ”sopivasti” olemaan taas HIISI-kollaboa tarjolla. Happaman virkistävä berliner weisse 2 Bad 4 You on jo panimokaksikon neljäs liian pahan (to bad) yhteistyön tulos ja samalla ensimmäinen joka omalle kohdalle on sattunut. Sopivan kevyt välipala melko tuhdin aloituksen jälkeen.

Maistila / HIISI 2 Bad 4 You

Berliner Weisse / 4,0% / Maistila, Oulu & HIISI, Jyväskylä

Kirpakka, hapan ja raikas berlineri joka omenaisessa tuoreudessaan on hyvin pirteä ja kesään istuva kokonaisuus. Saa myös suun sopivasti supistelemaan, sen verran löytyy hyvää happamuutta. Vaalea, viljavan vehnäinen – aika tyylipuhdas, suoralinjainen mutta silti mielenkiintoinen. 35/50

Ja minnekäs siitä suotta liikkumaan kun hanarivi oli täynnä ennenkokemattomia makuja. Maistila kun on allekirjoittaneen kiertänyt tähän asti hyvin kaukaa. Aidatulla alueella ei pohjoisen panimokaan päässyt kellaristia onneksi karkuun. Lasiin tällä kertaa uusiseelantilaisittain (Motueka & Nelson Sauvin) humaloitu, kuivakka ja sopivan hapan saison. 

Maistila Mahana NZ Saison

Saison / 5,9% / Maistila, Oulu

Runsaan hedelmäinen, trooppisen kutsuva. Purevaa sitrusta, kevyttä havuisuutta ja lopussa esiin nousevaa mausteista hiivaisuutta. Kesäinen, monikäyttöinen ja runsaan maun lisäksi sopivan tasapainoinen, hieman haastavakin. On hyvä. 37/50

Ja vaihteeksi sitten HIISIn tykö. Fuck hops, drink bocks! Jo vain. Paikallislegenda Hannu Nikulaisen 20 000:n arvioidun oluen kunniaksi pantu Doppelbock, Nikulator, julkistettiin jo jokin aika sitten ja se oli luonnollisesti maistettavien listalla kun baarien puolella ehtii nykyisin niin vähän aikaansa viettämään. Magnumilla ja Hallertauerilla humaloitu, runsasmakuinen ja kaunis doppeli on kerännyt paljon kehuja eikä syyttä. Illan hämärtyessä piti vielä lisää kipaista hakemassa. Mmmm...

HIISI Nikulator

Doppelbock / 8,5% / HIISI, Jyväskylä

Makean maltainen, imeltyneen siirappinen, hivenen suklainen ja rusinaisen hedelmäinen, jopa luumuinen, sävykkyys saa vastapainokseen vienoa mausteisuutta, lopussa sopivan purevaa yrttistä katkeroa sekä kuivemman leipäistä puolta maltaan juokosta. Monipuolinen, lämmin, syvä ja runsasmakuinen. 40/50

Tuhdista ja tummahkosta kevyempään ja vaaleampaan. Honkavuoren ensimmäinen kaupallinen vedos oli hyväpiirteinen APA eli Joki, joka on yksi panimon vakiotuotteista. Näppärä ja toimiva.

Honkavuoren Joki

American Pale Ale / 4,5% / Panimo Honkavuori, Joensuu

Honkavuoren joki virtaa omia reittejään. Olut kuljettaa nautiskelijansa hedelmäiseen ja raikkaaseen pale ale -maailmaan. Joki on vaalea täysmallasolut, viiden eri maltaan sekoitus. Joki koostuu useiden humalalajikkeiden pienistä virroista, jotka kietoutuvat toisiinsa Joen pyörteissä.

Sitrushedelmien monipuolisen kirjon sekä kevyen trooppisuuden alta löytyy myös ripaus yrttistä tuoreutta. Sopivan katkera, raikas ja kevyt. Vahvuuteen nähden kuitenkin ilahduttavan ryhdikäs, joskin paikoin suoraviivainen ja hivenen ”kova”. Virheetön, maistuva ja toimiva – oivallinen kesäjuoma. 33/50

Jotenkin skeptisenä seurailin Sangenin poppoon touhuja kevään aikana. Tällä viittaan luonnollisesti enemmänkin esiintymiseen Olutsataman esillepanijoiden joukossa kuin itse panimoprojektin organisointiin, mutta niin vain torniolaistenkin ständi oli satama-aukiolle pystytetty. Taktiikanmukaisesti Tšekki Pilsiä hakemaan ja panimon edustajistoa jututtamaan.

Oma tuotantohan Torniossa ei ole vielä käynnistynyt ja tapahtumassa esitellyt oluet olivat lähtöisin muiden panimoiden sammioista. Suitsutettu Tšekki Pils on valmistettu Tornioonkin laitteistoa toimittavan tahon toimesta Tsekeissä, mutta tarkempaa tietoa ei tiskillä satuttu muistamaan. Joka tapauksessa tarjolla oli niin puhdaspiirteistä pilsiä kuin voi vain kuvitella eikä tässä varmaankaan pidä väheksyä tsekkivaikutteden läsnäoloa. Toisena oluena hanassa oli APA, joka oli valmistettu Maistilan laitteilla. Pils tulee korvaamaan peruslagerin Tornion Panimon valikoimista ja mikäli se tälle tasolle saadaan jatkossakin, ei maitokaupan hyllyköiden edessä paljon tarvitse janojuomaansa arpoa.

Tornion Panimo Tšekki Pils

Pilsener / 4,7% / Tornion Panimo (Sangen), Tornio – valmistettu Tshekeissä

Rapea, puhtaan ruohoinen, hieman yrttinen. Vaalea, viljavan maltainen – tsekkipilsin perikuva. Vahvuus tulee yllätyksenä, sillä olisi mennyt täydestä vaikka vahvuus olisi prosentin verran korkeammaksikin ilmoitettu. Todella, todella onnistunut ja toimiva pils. Toivotaan että pysyy samanlaisena myös Torniossa valmistettuna. Aina on muuttujia nimittäin matkassa kun vehkeitä ja väkeä siirrellään… 37/50

Tuusulasta tulee hyviä makuja. Nähtävästi Seitsemän veljeksen teema on otettu siellä omaksi ja näin kesän kunniaksi hanaan oli isketty vaalea, Styrian Goldingsilla, Chinookilla ja Bramling Crossilla humaloitu blonde ale Simeoni. Jatkoa Aleksis Kiven veljessarjalle on luonnollisesti tulossa myöhemmin ja voisi olettaa, että ainakin seitsemän teemaolutta tullaan näkemään. 

Maku Simeoni

Blond Ale / 5,1% / Maku Brewing, Tuusula

Vaalea, kesäinen ja sopivan yrttinen, hivenen hedelmäinen. Oivallinen kesäolut kepeällä, vehnäisen viljavalla pohjalla ja pippurisen vivahteisella lopetuksella varustettuna. Ei leikittelyä vaan rehtiä blondemenoa Makun tapaan. 34/50

Oluttapahtumissa tulee helposti jutusteltua tuntemattomien ja tutunnäköisten ihmisten kanssa mikä luonnollisesti saattaa altistaa hyville vihjeille. Pöytäseurueessa oli aikaisemmin kehuttu Iso-Kallan rusehtavaa olutta, joka lopulta paljastui tapahtuman nimikko-olueksi, Olutsatama Biere de Gardeksi. Biere de Garde on lajina hieman sekalainen, täälläpäin myös harvinainen eikä yleisesti itseäni kovinkaan puhutteleva, mutta kehut vakuuttivat voittamaan ennakkoluulot ja sieltähän kuoriutui yksi tapahtuman mieleenpainuneimmista oluista. Samalla ihmeteltiin myös EM-futista oman tablettinäytön kautta, joten tunnelmakin alkoi olla huipussaan.

Olutsataman virallinen olut.

Iso-Kallan Olutsatama Biere de Garde

Biere de Garde / 7,0% / Iso-Kallan Panimo, Kuopio

Runsasmakuinen, pähkinäinen, ohuelti tummaa hedelmää ja karamellimaista maltaisuutta esittelevä olut. Lämmin, sivuiltaan hieman kulmikas mutta kokonaisuutena miellyttävä ja monipuolinen, hidasta nautiskelua tarjoava olut. Positiivinen yllätys ja samalla yksi mieleenpainuneimmista oluista. 37/50

Malmgårdin pisteellä tuntui juomat käyvän salakavalasti vähiin, joten lähdin jonottamaan keväällä julkaistua Proto #9, joka edusti tällä kertaa black IPOjen genreä. Oli muuten hyvä sellainen. Valmistuksessa on käytetty oman pellon kauraa ja vehnää Mosaicin ja Columbuksen purressa parastaan. 

Malmgård Proto#9

Black IPA / 6,0% / Malmgårdin Panimo, Malmgård

Hieman paahteinen, sopivan sitruksinen ja etäisemmän greippinen kokonaisuus. Hyvin tasapainossa, mukavaa juotavaa vaikkei suuria koukkuja tarjoakaan. Humalointi keräsi kiitosta ronskilla, silti aisoissa pysyvällä esityksellään. Hyvin toimi, vaikka tästä syystä haasteellisuus jäi vähän vähemmälle. Joskus näinkin ja hyvä niin. Tyylipuhdas, miellyttävä BIPA. 36/50

Tämän jälkeen olin taas valintojen risteyksessä, mutta apua löytyi onneksi Radbrewn osastolla, josta lasiin kaadeltiin perusvarmaa ja puhuttelevaa APA-linjaa edustanutta Crossroadsia. Tällä kertaa matkassa oli Centennialia, Simcoeta, Columbusta sekä Warrioria, joista keskimmäiset löytyvät myös kuivahumaloinnin puolelta.

Radbrew Crossroads

American Pale Ale / 6,7% / Radbrew, Kaarina

Greippinen, sopuisan hedelmäinen ja runsaan aromaattinen, muutoinkin mauiltaan muhkea ja monipuolinen. Perusvarma, puhdaslinjainen ja miellyttävä tuttavuus. Radbrew osaa hommansa. 36/50

Illan jo hämärtyessä kaivelin muistivihkon esiin vielä Donut Islandin Broken Bones –kollaboa varten. Vaalea, jenkkihenkinen farmhouse ale, joka donuttimaiseen tapaan ei turhia säästellyt. Runsas, monipuolinen ja jossain kuivahumaloidun saisonin, tapviitosen ja tymäkän IPAn välimaastossa hiihtelevä olut oli kutkuttava seuralainen.

Hiisi / Donut Island Broken Bones

Farmhouse Ale / 6,2% / HIISI, Jyväskylä & Donut Island Brewing

Mielenkiintoinen, parfyyminomainen, kuivakukkainen ja vaniljaisen mausteinen – toisin sanoen runsaan aromaattinen. Omenaista kirpakkuutta, vaaleaa hedelmäisyyttä sekä vehnäistäkin tuntua. Mukana on belgihiivaa, kevyttä makeuttakin mutta paletti tuntuu elävän simauksesta toiseen. Johan oli! 36/50

Jalkapallon EM-kisat täyttivät illan oheisaktiviteettien roolin melko kokonaisvaltaisesti ja uusien arvioitavien sijaan lasiin tuli noukittua jo hyväksi havaittuja makuja mm. Vakka-Suomen Panimon Savun, HIISIn Nikulatorin, Iku-Turson ja Bruxellusin muodoissa. Iltapäivän aikailuiden vuoksi Fat Lizard myi jo eioota ja joukkoon yhtyi hiljalleen myös muita, kuten Pyynikin Käsityöläispanimo ja Malmgård. Rivit tyhjenivät ripeästi muuallakin eikä esimerkiksi puskaradion hypettämästä Heilistä enää riittänyt lasin täytettä myöhemmässä illassa. Papun kojulta sai kuitenkin hemmetin hyvää kahvia, mikä olikin pimenevässä illassa paikallaan. 

Hyvä tapahtuma, hyviä oluita ja hienoja ihmisiä. Kippis!

Protoa ja matsia... Mmmm...